Armollisuus │ Mikään ei ole täydellistä

Be The Change │ Yhteiskunta

Mikään ei ole täydellistä ja ilman armoa ja armollisuutta tulemme lopulta olemaan kykenemättömiä yhteistyöhön ja -eloon.

Ilman lämpöä elämä kovenee kovenemistaan

Kun maailmaa ja historiaa tutkailee, joutuu toteamaan, että ihminen on tehnyt viimeisen 2000 vuoden kalojen ajasta kovaa, egon ja sen luomien konfliktien kautta. Tähän maapallon elämänvaiheeseen ei ole juurikaan mahtunut pehmeyttä, jossa pyrittäisiin luomaan rakentavaa ja progressiivista eloa. Tämä kovuus näkyy yleisesti ihmisten, eikä vain teknologian ja vallanpitäjien, käytöksessä. Ihmiset ovat enemmän ja enemmän omiin oloihinsa vetäytyviä ja sulkeutuneita pelosta ja silloinhan myös oma kuori kovenee. Mitä kovempi ihminen on, sitä vähemmän hänellä on tilaa armollisuudelle ja ymmärrykselle, hän ei myöskään saa otetta tai ymmärrä mitä hän oikeasti on kuoren alla, jolloin ego saa lähes vapaasti ohjata elämän menoa.

Ehkä pahimpia egon luomia harhoja on ihmisen tarve pyrkiä täydellisyyteen, vaikka se ei ole hänelle mikään hyve ja sen jokainen kyllä syvällä sisällä tuntee, että ei ole inhimillistä uskoa, että on parempi tai enemmän kuin muut. Ymmärrettävästi tällainen ajatus on tietenkin koukuttava pinnalisuuteen ja pinnallisiin asioihin samaistuville yksilöille. Sellaiset yksilöt nauttivat vallan ja kontrollin tunteesta, joka tietenkin on yhteydessä ahneuteen ja itsekeskesisyyteen, alamaailman seitsemään syntiin. Syntinen elämäntapa on todella karmallista ja sitoo yksilön alhaiseen värähtelyyn sekä rajalliseen tietoisuuteen, mikä taas luo jatkuvan syvenevän pahoinvoinnin spiraaliin.

Syntisen elämäntavan oireita

Riittämättömyys ja Vaipuminen

Mikään ei riitä, täytetään elämää pinnallisuudella ja pinnallisilla asioilla, pyritään tekemään muista itsensä jatkeita etteivät menisi ohi saavutuksissa.

Suorittaminen ja Pyrkiminen

Pakonomainen ajatus siitä, että on luotava itsestään jotain ja kilpailla ympäristön kanssa, korostaa uran ja saavutusten tärkeyttä itselle ja muille.

Heikko itsetunto ja Omakuva

Ei uskoa tai luottoa itseen, elää selitysten ja pakenemisen kautta, käyttää aggressiota työkaluna kontrolloida tilanteita ja ihmisiä.

Hyväksikäyttö ja Syyllistäminen

Pahoinvoinnin julma purkaminen muihin, sekä psykoottinen mieli, joka tekee pahoista teoista hyväksyttäviä.

Lauma Ajattelu ja Riippuvuudet

Lauma on turvallinen, jotta ei joudu kohtaamaan mitään elämässä, tehdään riippuvuuksista selviytymiskeino.

Sairaudet ja Mielialahäiriöt

Ei pysy homma oikein kasassa, kehon ja mieli on rikki ja uupunut koska tekee koko ajan sellaista, joka ei palvele itseä.

Epäonnistumisen pelko on karmaa luova oravanpyörä

Ilman armollisuutta kehitys myös hidastuu, koska yksi universumin säännöistä näyttäisi olevan, että paras pitkäjänteisesti kestävä kehitys tapahtuu yrityksen ja erehdyksen (trial and error) kautta. Kun poistamme tämän yhtälön ja paikkaamme sen täydellisyyden hakuisuudella, joudumme tilanteeseen, jossa meitä yhä enemmän johtaa epäonnistumisen pelko. Tämä pelko on myös myrkkyä armollisuudelle, koska silloin emme edes kykene olemaan armollisia itsellemme. Näyttää siis siltä, että ihmiskunnan nopealla kehityksellä (ei edistyksellisyydellä, koska se on heikolla pohjalla) on todella ollut hintansa; se ajaa meitä eristykseen toisistamme ja lopullinen hinta voisi olla koko armollisuuden käsitteen poistuminen pinnallisten yksilöiden sanastosta ja arjesta.

Jos ei ole armollisuutta, jää jäljelle vain kylmä kuori ja sisus. Suuri riski on siinä, että kun emme tunne enää sympatiaa, emme myöskään ole kykeneväisiä rakastamaan, minkä huomaa myös modernin yhteiskunnan vaikeudessa ylläpitää pitkiä toimivia ihmissuhteita. On siis oleellista ymmärtää sitä vaihtokauppa, jota teemme jokainen hetki, kun tuomitsemme tai olemme kylmiä, silloin otamme myös askeleen kohti sellaista tulevaisuutta, missä vallitsee kylmyys ja eristys. Minkälainen suhde meillä on lapsiimme tulevaisuudessa, jossa viimeisetkin lämmön pisarat tukahdutetaan? On nimittäin olemassa jo yhteiskunnan alueita, missä lapsikin on vain väline, jonka kautta saadaan rahaa.

Armollisuus on lahja ja positiivisen sielun virran merkki

Armollisuus on suuri lahja ihmiskunnalle, koska pystymme käsittämään ja prosessoimaan asioita hyvinkin tietoisella tasolla. Armollisuus on kyllä osittain sitä, että annamme mahdollisuuden virheille, mutta se ei ole armollisuuden tärkein piirre. Armollisuuden rooli kokonaiskuvan ja elämän ymmärtämisessä onkin se tärkeä asia, koska armollisuus ei ole sama kuin anteeksianto. Armollisuus on ymmärrystä syvemmällä tietoisuuden tasolla, jonka kautta voimme käsittää, miksi asiat ovat kuten ovat, mikä ei missään nimessä tarkoita, että pitäisi tyytyä nykytilaan.

Hyvä esimerkki armollisuudesta löydetään kasvatuksesta, koska vanhempien ja yhteiskunnan paras sen hetkinen tieto muokkaa ihmisistä sellaisia kuin he ovat ja myös estävät heidän potentiaaliaan puhkeamista kukkaan. Kuinka monta sukupolvea ei elettykään niin, että lapsen piti olla isän tai äidin kopio uravalintojen tai kouluarvosanojen suhteen? Näistä jää ihmisiin arpi, ja sukupolvi toisensa jälkeen jatkaa saman viestin viemistä ja pahan olon lietsomista, koska kunnioittaa perinnettä. Pointti on se, että tässä on kyse rajoituksesta ja täytyy olla nykyihmistä kohtaan armollinen, jos hän samaa käytäntöä harjoittaa. Armollisuus ei siis kuitenkaan tarkoita, että tätä pitää hyväksyä, vaan sitä, että olemme ymmärtäväisiä ja myötätuntoisia ihmisten rajoituksia kohtaan, koska se ei ollut heidän oma valintansa. Muutos voidaan toteuttaa armollisuuden ja määrätietoisuuden yhteistyönä ja tämä on ihmisen vahvimpia piirteitä.

Armollisuus on edistyksellisen yhteiskunnan ja yhteisöllisyyden paras toivo

Armollisuuden kautta onkin siksi erittäin hyvä tutkailla yhteiskuntaa ja sen edistyksellisyysastetta. Armollisuus auttaa meitä kyseenalaistamaan asioita ymmärryksellä ja parhaimmillaan avaa meille ovet avoimelle, rakentavalle ja edistykselliselle muutokselle. Ikävää on se, että valta, erityisesti heikoissa ihmisissä, ei missään nimessä halua tietää armollisuudesta. Samaisesta syystä voi myös todeta, että suurimpia syitä siihen, että yhteiskunnassa on niin valtavasti luokka-, kulttuuri-, tietous-, ymmärrys-, uskomus- ja elämäntapaeroja on armollisuuden puute. Sehän koskee jopa eri kirkkojakin, jotka tuomitsevat muut uskonnot kuin omansa; sellaista ei voi kutsua edistyksellisyydeksi eikä varsinkaan armollisuudeksi.

Onneksi suuret muutokset ovat kuitenkin ihmisistä lähtöisiä ja siinä mielessä armollisuuden päivät eivät ole läheskään ohi. Ihmiset, jos voittaisivat pelkonsa, voivat armollisuuden kautta vahvistaa rakkauden ja yhteisöllisyyden viestiä voimakkaaksi työkaluksi ja muutosta ajavaksi vastapainoksi aina vain kylmemmälle yhteiskunnalle.