Käytännön taito │ Nostetaan tekeminen aitoon arvoonsa

Be The Change │ Taito
Tärkein osa tekemisessä on tekeminen. Teoria ei ole juuri minkään arvoista ilman käytäntöä ja siksi on tärkeää, että opimme arvostamaan sitä.

Miksi käytännön taitoa ei arvosteta

Onko lääkäri tärkeämpi kuin hoitaja, onko valmentaja tärkeämpi kuin pelaaja, onko tärkeys edes tärkeää vai se, että saavutetaan haluttu tulos. Toteutus on todella tärkeää koska ydin-teorian jälkeen se on ainoa luotettava asia, joka tuo meille perspektiiviä ja syvyyttä asioihin. Ydin-teorialla viitataan siihen, että asioilla on lähtökohtainen tila, jota voi kuvata teoriana, se ei kuitenkaan välttämättä ole ihmisen luoma vaan perustuu enemmän luonnonvoimiin ja niiden yhteispeliin.

Ihmisellä on mielensä ja holistisen värähtelytason takia mahdollisuus ja selkeää näyttöä ydin-teorioiden edistämisestä, mutta mitään emme aidosti saavuttaisi ilman käytännön taitoa koska kaikki mihin luotamme perustuu siihen, että se voidaan toteuttaa ja siten todentaa, jos ei toimivaksi niin ainakin testimielessä. Huoli onkin siinä, että ihmisellä on ollut aivan liian paljon aikaa akateemiselle teoria puolelle sillä seuraamuksella, että teoriaa arvostetaan ja ylistetään nykypäivänä paljon käytännöntaitoon nähden. Tämä on todella valitettavaa koska se vaikuttaa siihen mitä ja miten palkitsemme erilaisia töitä.

Kysymys kuuluu siis, miksi joku arvostaisi professoria joka tutkii herneiden fysiologiaa korkeammalla kuin sitä ihmistä, joka herneet itää, kerää, käsittelee ja jakelee. Niin, totuus on se, että näistä kahdesta työstä arvokkaampi on fyysinen työ koska se on konkreettista. Vaikka teoriassa teoreettinen työ voisi johtaa vaikka minkälaisiin mullistuksiin se on siihen asti hypoteettista vähäisellä hyödyllä. Tämä ei tarkoita, etteikö herneitä tutkivia professoreita tulisi olla ja etteivätkö he olisi tärkeitä, mutta se miksi heitä arvostetaan korkeammalle palkan, statuksen ja kunnioituksen suhteen ei ole millään tasolla loogista. Maailman ongelma onkin se, että koulutusrakenteiden sisällä oppineita arvostetaan työläisten yli mikä jakaa ihmisiä ja maailmaa kahtia ja johtaa yhä syvenevään eriarvoisuuteen, ja sitä kautta myös yhteiskunnalliseen epävakauteen.

Mitä on käytännön taitoa?

Meidän ymmärrys ja määritelmä käytännön taidosta on se, että kaikki minkä saamme liikkeelle fyysisellä ja käsityön voimalla tai omalla energialla ja luovuudella on käytännön taitoa. Käytännön taidoksi emme laske teorioita ja esimerkiksi filosofiaa. Jokaisesta käytännön teosta kertyy myös perspektiiviä ja käytännön osaamista. Luonnollisesti on tietenkin hyväksyttävä, että meissä kaikissa piilee pieni professori koska, jokainen käytännön teko avaa myös mahdollisuudet laajempaan näkemykseen asioista ja kokonaisuuksista. Ihminen on kuitenkin sen verran monimutkainen olento, että se pystyy myös estämään perspektiivin laajenemisen omien ideologien ja kuplien kautta. Avarakatseisuus ei tästä samaisesta syystä myöskään ole mikään itsestäänselvyys, ihminen luo juuri ja se estää hänen avoimuutta.

Koska käytännön taito on sekä teoriaa, että tekemistä se jakaakin paljon mielipiteitä. Tämä on myös yksi tärkeä syy siihen miksi akateemikot pelkäävät käytännön tekemistä. Yleisellä tasolla taustalta löytyy yli-varovaisuutta ja heikko itsetunto. Tämä yli-varovaisuus ja heikko itsetunto taas johtavat siihen, että asiat seisovat paikallaan eivätkä oikein etene. Tämä ilmilö koskee yhtä lailla paperinpyörittäjiä siis byrokraatteja, johtajia ja esimerkiksi poliitikkoja. Ihminen joka ei ole valmist muuttamaan tai kohtaamaan muutosta laajalla tasolla on liian ylpeä itsestään ja leijailee sellaisella satu-pilvellä mistä on todella pitkä matka takaisin maanpinnalle.

Oletetaan, että tämä viesti ymmärretään ja käsitetään oikein ja otetaan rakentavasti vastaan niin siitä voi löytää ajatuksia oman elämän tasapainottamiseen. On totta, että me tarvitsemme nyt enemmän käytännön ihmisiä, mutta erityisesti niitä, jotka ovat myös valmiita edistämään teoriaa käytännön kautta. On jo paljon todisteita siitä, että itseoppineet, jotka ovat oma-aloitteisesti etsineet tietoa tukemaan heidän käytännön tekemistä ovat paljon tehokkaampia työelämässä kuin järjestelmän ja opistojen kautta koulutetut. Ongelma on tietenkin se, että itseoppineita ei rekrytoinnissa ja yritys- tai valtion johdossa arvosteta koska heillä ei ole virallisia meriittejä.

Meriitit kuuluvat menneisyyteen

On uskomatonta miten meriittien kautta on saatu ihmiset todella tehokkaasti ojennettua itsenäisesti ajattelevista ja tuottoisista olennoista suhteellisen pinnallisiksi pelolla höystetyiksi seuraajiksi, jotka uskovat olevansa korvaamattomia ja edistyksellisiä. Meriitit kuuluvat mielestämme menneisyyteen siksi, että ne edustavat sellaista aikaa, jolloin käytetään porkkanoita motivoimaan pelolla johdettuja ihmisiä. Meriitit voi yhdistää itsetuntoon, mitä heikompi itsetunto sitä riippuvaisempi ihminen on näistä hekellisistä valon pilkahduksista ja nauttii valkokeilasta se hekten kun se kestää.

Tasapainoiset ihmiset, jotka eivät kilpaile maineesta, kunniasta, vallasta tai rahasta eivät yleensä tarvitse tai haikaile meriittien perään, mutta miksi? Koska he tekevät asioita intohimolla ja oppivat omasta tahdosta, heillä ei ole pomoja vaikka tekisivät jollekin töitä, heitä ei käskytetä vaan heidän kanssaan voi vain tehdä yhteistyötä. Tämä on myös arvokkaampi elämää ja elämäntapa koska näillä ihmisillä ei ole otsassa itsekeskeisen pyrkyrin leimaa. He ovat tavallaan pelottomia ja siksi heistä voi nähdä ihmisen alkukantaisuuden, siis uteliaan selviytyjän piirteet.

Pinnallisuus on edistyksellisyyden jarru

Jos valitsemme pinnallisen tien ja yhteiskunnan siitä sammuu lopulta liekki kokonaan ja teorian ongelma on juuri se, teoria on kylmää ja karua koska se on vain asioiden luuranko. Käytännön tekeminen on se mikä antaa teorialle sykkivän sydämen ja siksi aikaansaavat oman käden kautta tekevät ihmiset ovat myös edistyksellisen yhteiskunnan liekki ja sielu, ei valtio, johtajat, tutkijat, poliitikot tai muut omaa arvoaan korostavat hukassa olevat ihmiset.