Kompetenssit │ Käytäntö ja teoria yhdessä

Oppiminen ja osaaminen alkaa meistä itsestämme

Tämä herättää myös aidosti pohdintaa ansaitsevan kysymyksen siitä, mitä tämä oikeasti tarkoittaa ja merkitsee yliopisto- ja koulutusmallille, ja miten kouluttaminen tulisi toteuttaa nykymaailmassa. Tarvitsemmeko edes koko nykyjärjestelmää siinä muodossa kun se on, koska se on erittäin kallis, kömpelö ja väärin kohdennettu? Yhtiöt nopeuttaisivat todennäköisesti valtavasti omaa kehitystäään ja lisäisivät tuottavuttaan, jos niitä tuettaisiin kehittämään tehokkaita sisäisiä koulutusohjelmia.

Nyt kun olemme todenneet, että osaamisen kehittäminen alkaa meistä itsestämme ja halustamme panostaa omaan kehitykseemme, on tärkeä ymmärtää miten tämä toteutetaan käytännössä:

• Opi ja ole valmis sijoittamaan itseesi aikaa ja mahdollisesti rahaa, jos haluat aidosti kasvaa
• Ole valmis katsomaan peiliin päivittäin, jotta voit kohdata, työstää ja lopulta hyväksyä omat heikkoutesi ja pelkosi, oppia itsekriittiseksi, luottamaan itseesi sekä muutenkin kohtaamaan kaikki muut minuuteen, yhteisöllisyyteen ja yhteiskuntaan liittyvät kysymykset
• Ole avoin ja valmis kohtaamaan ja ymmärtämään maailmaa: sen hyviä ja huonoja puolia sekä eroa oikean ja väärän välillä
• Opi olemaan vahva ja seisomaan omien mielipiteidesi, uskosi ja arvojesi takana rakentavalla tavalla
• Ole avoin muutokselle ja uudelle tiedolle, muuta omaa ajatusmaailmaasi aina kun siihen on riittävän painava syy
• Tutki ja tunne omaa tunnemailmaasi, luota aisteihisi ja pyri muodostamaan käsite elämän aidosta ja syvemmästä tarkoituksesta, koska sen oivaltaminen auttaa sopeutumaan ja poistamaan stressiä ja pahoinvointia elämästä.

Kun olemme avoimia ja tasapainossa, avaamme ovet jatkuvalle rakentavalle orgaaniselle kehitykselle. Kun taas pysymme kovina ja vastustamme kaikkea muutosta, taakka ja sisäinen pahoinvointi kasvaa. Ikävä kyllä suurin osa ihmisistä kantaa aivan liian suurta taakkaa ja kamppailee esimerkiksi omantunnontuskien ja saamattomuuden kanssa. Miksi? Koska olemme antannet yhteiskunnan muuttua sellaiseksi koneistoksi, joka havittelee ainoastaan tuottoa ja valtaa. Erityisesti modernissa yhteiskunnassa koneet ja tieto ovat ennestään vahvistaneet sitä tosiasiaa, että kansalainen on vain työkalu: muurahainen ja systeemin orja, joka voidaan käyttää ja vuodattaa loppuun ja sen jälkeen unohtaa. Kun tässä oravanpyörässä on, tapahtuu seuraavia asioita:

• Pysähdymme, joskus kokonaan, mitä tulee merkittävään henkilökohtaiseen kasvuun, ja samalla oman kehityksemme näkymät synkkenevät merkittävästi päivä päivältä
• Pelko valtaa meidät ja vahvistuu asteittain, mikä lopulta johtaa eristäytymiseen yhteisöstä ja ihmisistä, jolloin pinnallinen merkityksetön elämä on monenkin ihmisen lopputulema
• Vainoharhaisuus kasvaa, emme luota ympäristöön ja ihmisiin, uskomme sokeasti valtamediaan ja teemme siitä ainoan totuuden
• Muutumme itsekkäiksi, itsekeskeisiksi, välinpitämättömiksi ja kylmiksi
• Meistä tulee stressaantuneita ja henkisesti rasittuneita, jopa masentuneita
• Yhteytemme todellisuuten hälvenee, näemme ja kuulemme vain sen minkä haluamme kuulla, eettisyytemme ja kunnioituksemme elämää kohtaan häviää ajan myötä.

Jos kuitenkin päätämme hypätä oravanpyörästä pois ja pyrkiä luomaan itsellemme kestävää ja omavaraista elämää, kannattaa aloittaa itsestämme ja ensin selvittää, keitä olemme. On välttämätöntä kohdata tämä ajatus - ja ajatus siitä, mitä voisimme olla. Valitettavasti suurin osa valinnoista, joita teemme elämässä ei ole omiamme, koska ympäristö ja ihmiset vaikuttavat meihin vahvasti ja saavat meidät uskomaan mitä ihmeellisimpiä asioita. Asioita, joihin erityisesti hallitukset ja yritykset haluavat meidän uskovan. Tämä ei ole valinnanvapautta, se on aivojemme manipuloinnin ja uudelleenkalibroinnin voimaa. Voimaa, jota hallitukset ja yritykset pitävät yllä pitääkseen vallan ja maailman linjassa luonnon vision sijasta hallitusten ja yritysten vision kanssa.

Nämä pahat ja pimeät voimat ohjaavat maailmaa ja pitävät tiukasti maailman, ihmiset ja yhteiskunnan otteessaan. Tässä vallan väärinkäytönpelissä voimat ovat myös varmistaneet, että maailman tulisi kehittyä ainoastaan heidän määräämällään tavalla ja tahdissa, jolloin myös ihmisten omaa osaamista ja oppimista pyritään rajaamaan mahdollisimman paljon: yksittäinen itsenäisesti ajatteleva ihminen on suuri riski valtaa pitäville ihmisille, koska hän voi paljastaa asioita ja vaikuttaa heidän näkökulmastaan negatiivisesti maailman voimasuhteisiin ja dynamiikkaan.

Ajatellaanpa sitä, valitsevatko ihmiset esimerkiksi hallituksen pätevyyden ja kompetenssien perusteella? No eivät todellakaan, vaikka kuuntelemme kaikenlaisia haastatteluja, mielipiteitä, agendoja jne. Emme kuitenkaan koskaan ennalta arvioi näiden ihmisten osaamista ja sopivuutta esimerkiksi pääministerin tai presidentin tehtävään. Tämä tarkoittaa sitä, että demokratian valintaprosessi ei ole mitään muuta kuin julkkistapahtuma, jossa valitaan se joka näyttää ja esiintyy parhaiten sen sijaan että valittaisiin pätevin osaaja (ja mikä pahinta, tätä prosessia on todella helppo manipuloida rahan ja vallan kautta; tästä syystä se myös vuosi vuodelta sysää yhteiskuntaa yhä syvempään kuiluun).

Entä rekrytointi työelämässä: hyödynnetäänkö siinä tehokkaasti pätevyys- ja kompetenssiprofilointia? Ei, ei oikeasti, ja varsinkaan mitä tulee johtotehtäviin, ylimpään johtoon ja johtoryhmiin. Toimitusjohtajat kävelevät roolista toiseen. Kyllä heitä haastatellaan, mutta kuinka usein kukaan aidosti tarkastelee heidän osaamistaan ja kompetenssejaan syvemmällä tasolla? Ei usein, koska valinnassa turvaudutaan ihmisten näkemykseen, emotioon ja suhteisiin. Alemmilla tasoilla pätevyys- ja kompetenssiprofilointia käytetään jossain määrin ehdokkaiden valitsemisessa, mutta valitettavasti lopullisessa valinnassa luotamme edelleen voimakkaasti ihmisen tunteisiin ja mielipiteisiin. Näin on siitä huolimatta, että tiedämme valtaosan valituksi tulleista olevan top10-kandidaattien ryhmän ulkopuolella. Linjajohtajat valitsevat 90% ajasta hakijoita, joista he henkilökohtaisesti pitävät tai joita he pitävät vähimpänä uhkana korvaamaan itsensä sen sijaan, että valitsisivat parhaiten tehtävään tehokuuden, sopeutuvuuden, asenteen, yhteistyön, kasvupotentiaalin ym. kannalta soveltuvat ehdokkaat.