Ostoskori
0
0,00 €
Talouden suunta │ Epävarmuutta ilmassa ja rakenteissa
Be The Change │ YhteiskuntaEpävarmuus, kuplat ja yhteiskunta, onko suunta ylös vai alas?
Epävarmuus on sairaus
Epävarmuus on nykytaloudelle sairaus, koska talouden pyörittäminen ja raha on niin riippuvainen kasvusta. Ei sen takia, että sen olisi oltava näin, vaan pikemminkin sen takia, miten järjestelmä on muodostanut riippuvaisuuden velkaantumiseen. Taustalla piilee tietenkin mörkö nimeltä inflaatio, jonka tehtävänä on luoda olematonta arvoa asioille ja osaamiselle, työlle ja elämälle. Ideaalisessa maailmassa inflaatio on parhaimmillaan traktori, joka työntää kehitystä eteenpäin, vaikka vastustusta olisikin muutokselle ja edistykselle. Inflaation ikävä kääntöpuoli on se, että sen polttoaineena toimii vaurastuminen ja, kun ihminen vaurastuu, ahneus kasvaa. Ahneus taas mahdollistaa korruption ja hyväksikäytön, jolloin edistyksenvastainen oranavanpyörä käynnistyy.
Ihmisellä on yleisellä tasolla se valitettava piirre, että ahneuden kautta saavutettava valta luo tarpeen oman vaurauden suojelemiselle ja sen kasvattamiselle. Emme siis tyydy siihen, mitä meillä on, vaan haluamme enemmän, talo pitää vaihtaa kartanoon ja kartano linnaan -ajatuksella. Nyt, kun ajat yllättäen ovatkin muuttuneet haastavammiksi, niin vaurauden varjelemisesta muodostuukin valtava ongelma, jota voi kuvailla eräänlaisena protektionismina, jossa ihmiset ja erityisesti yhteiskunnan vaikuttajat seisovat edistyksen ja ratkaisujen tiellä. Lopputulos on selvä, epävarmuus ja pelko kasvaa ennestään, mikä korostuu taloudessa yhtä lailla kuin ihmisten arjessa ja käytöksessä.
Talous ei siis ole pelkkää numeropeliä, vaan sillä, kuten kaikella, on käytännöllinen ja holistinen puoli. Tämä on tärkeä huomata, jos taloutta ja yhteiskuntaa haluaa aidosti ymmärtää ja sen kehitykseen vaikuttaa.
Ongelmien hahmottaminen ja kuplat kuplien sisällä
Epävarmuus on yksi tärkeä taloutta horjuttava tekijä, mutta riippuvuus inflaatioon ja siihen, että luodaan olemantonta arvoa on se aito uhka. On jo kauan puhuttu kuplista, ja se on mielestäni erittäin kuvastava termi, jonka avulla voi paremmin hahmottaa ongelman laajuuden. Monesti kuplista puhutaan alakohtaisesti, mutta mikä itse asiassa kasvattaa kuplan? No tietysti kuplat kuplien sisällä. Asuntomarkkinat on hyvä esimerkki. Sen sisältä löytyy monia suuria erillisiä kuplia, kuten rakennusala, asunnonvälitys, työmarkkinat, valtio ja verotus. Jokainen näistä pyrkii asuntomarkkinakuplassa lyödä rahoiksi ja tuottaa itselleen enemmän vaurautta tai vaikka varjella olemassa olevia työpaikkoja, mutta millä kustannuksella? Sillä, että asuntojen ja tonttien kustannukset lopulta saavuttavat pisteen, jossa ihmisillä ei enää ole varaa asumiseen. Ongelma on siis siinä, että ihmisiä tarvitaan mahdollistamaan kasvu ja inflaatio, mutta se onkin vain kestävää siihen pisteeseen, jossa maailmassa riittää töitä, joista maksetaan kuplan vaatimuksia ja kasvuodotuksia vastaavaa palkkaa. Jos ja kun maksajia ei ole, kupla lopulta poksahtaa ja siitä kärsivät omistajat, varsinkin, jos omistus on velkapohjaista.
Entä kysyntä ja tarjonta? Inflaation ongelma on, että se pyrkii kasvattamaan kysyntää, vaikka todellista kysyntää ei olisi. Esimerkkinä voidaan puhua amerikkalaisesta pikaruoasta. Jos ihmiset totutetaan syömään kymmenen hampurilaista yhden sijaan, niin kysyntää on kasvatettu, mutta ei sen takia, että se olisi tarpeen, vaan sen takia, että tavoitellaan suurempaa kulutusta. Vaihtokauppana saadaan lisäksi enemmän sairauksia ja ahdistusta, jota hoitamaan tarvitaan enemmän ihimisiä. Ajatelkaa, mikä ketju, jossa pyörii miljoonia ihmisiä tuottamassa tarvittavia hampurilaisia ja hoitamassa niistä johtuvia vaivoja. Jos olisimme sen sijaan pyrkineet siihen, että kyseisillä amerikkalaisilla tai vaikka suomalaisilla olisikin normaali ruokavalio, olisimme pärjänneet paljon vähemmällä. Pointti on se, että ongelmien hahmottaminen laajemmin on tärkeää, koska silloin voimme alkaa ymmärtää sitä taustalla piilevää politiikka ja sen, että ihmiset ovat yhteiskunnan koneiston ruokaa, sen polttoaine.
Vaikka ihminen on jo veronmaksaja ja kyllä sitä jotenkin uskoisi, että tämä riittää korvaukseksi siitä, että saa olla jonkun maan jäsen ja pelinappula, mistä ei myöskään saa itse päättää, niin häntä käytetään surutta hyväksi myös varmistamaan kysynnän tarpeeton kasvu ja kulutus. Tätä samaa periaatetta ja ajattelutapaa voi soveltaa joka alalle. Silloin huomaamme sen, että elämme aivan valtavassa kuplassa, jota ruokkivat kuplat kuplien sisällä.
Ojasta allikkoon
Kun ollaan syvässä suossa, on sieltä vaikea nousta, ja ikävin puoli on se, että sieltä ei nousta yksin. Yhteiskunta ja valtion koneisto on sillä tavalla fiksusti rakennettu, että se on varmistanut oman selustan siinä mielessä, että yksittäinen ihminen ja sen ponnistelut eivät vaikuta juuri mihinkään. Muutos vaatii ihmisiltä yhteistyötä ja sitoutumista, jopa pitkällä jänteellä, mutta siihen ei moni ole valmis, koska kuka hullu nyt muuttaisi omaa helppoa ja mukavuudenhaluista elämäänsä epävarmemmaksi? Se, mikä kuitenkin on hyvä muistaa, on se, että kun se aika tulee ja tämä suuri kaiken kattava kupla puhkeaa, niin kaikki, mitä meillä on, voidaan myös riistää meiltä, kaikki, paitsi elämä, koska ainakin toistaiseksi saamme syntyä ja kuolla rauhassa. Se, että omistamme asioita ja voimme jatkaa niiden omistamista vaatii sen, että se toimija, esimerkiksi valtio, jonka alueella olemme, kunnioittaa olemassaolevaa omistusjärjestelyä.
Mielenkiintoinen ajatus onkin, että mitä jos suunta muuttuu, mitä jos tarvitaan lisää veroja tai valtaa, onko sille mitään estettä, että kansalaisilta riistetään asioita? Onhan esimerkiksi nykyinen asiaton verotus vailla tietoa siitä, miten verovarat käytetään, myös omaisuuden riistoa. Haluamme vankasti uskoa lakeihin ja yhteiskunnan hyvyyteen, mutta tosiasia on se, että olemme vain nappuloita tässä pelissä, varsinkin niin kauan, kun valta on ihmisillä ja järjestelmä mahdollistaa systemaattisen korruption, koska ihmisillä on korruptoitumisen heikkous. Valta on hyvin vahvasti sidoksissa rahaan ja resursseihin ja sitä kautta myös talouteen, ja sanoisin, että juuri siitä syystä maailman yllä leijuu valtava varjo.
Kun katsastaa nykytilannetta vuonna 2020, on todettava, että on paljon asioita, jotka ovat yllättävän sekavia, ja pääsääntöisesti tärkeimmistä yhteiskunnallisista asioista puuttuu läpinäkyvyys täysin tai osittain. Aidoista ongelmista ei myöskään puhuta vaan viedään ihmisten keskittyminen mieluummin arkisiin ongelmiin sen sijaan, että pyrittäisiin keskutelemaan rakenteellisista asioista, kuten työn muodosta, ylituotannosta, kestävästä kuluttamisesta, elämänlaadusta tai vaikkapa sairauksien alkuperistä. Mihinkään tärkeään ja konkreettiseen ei laiteta aikaa, mutta miksi? Onko se sitä, että:
- Emme osaa asioita ratkaista? En siihen usko, koska, jos minä osaan näitä kysymyksiä esittää ja ratkaisujakin ehdottaa, niin kyllä siihen pystyvät monet muutkin.
- Pelkäämme kohdata asioita ja katsoa, mitä maton alta löytyy? Sen voin osittain uskoa ja ostaa, koska kuka nyt haluaisi ryhtyä suursiivoukseen, jos sen voi välttää?
- Olemme naiiveja ja itsekeskeisiä? Sanoisin, että tämä on suurin ongelma. Meitä kiinnostaa oma napa huomattavasti naapurin napaa enemmän, jonka johdosta luomme muureja, jotta voimme eristää itsemme yhteiskunnan ongelmilta ja elää sitä omaa ihanne-elämää omassa kuplassa piittaamatta siitä, miten muilla menee.
Asioiden taustalla piilee mielestäni sellaisia asioita, kuten itsekkyys, laiskuus ja leipiintyminen. Kun sulkee silmänsä asioilta, niin voi olla yllättävän vaikeaa niitä enää avata. Olkoon se konkreettinen muistutus meille kaikille siitä, että sinisilmäisyys voi pahimmillaan johtaa siihen, että menetämme asioita, joita pidimme itsestäänselvinä tai ansaittuina. Itseäni askarruttaa tässä kontekstissa erityisesti aiheet, kuten sananvapauden ja yleensä vapauden riistäminen, yhteisöllisyyden heikkenevä rooli yhteiskunnassa, planeetan tarpeeton kuormittaminen, teknisen kehityksen suunta, riskienhallinnan osaamattomuus sekä median manipuloiva valta ja rooli yhteiskunnassa, koska nämä ja monet muut asiat ovat luisumassa tilaan, jossa niiden suuntaa ei ehkä enää voi korjata ilman, että aloitetaan ihan alusta.
Mikä siis avuksi?
Mielestäni talouden korjaavat parhaiten ihmiset itse, koska valtiot ovat kuitenkin riippuvaisia ihmisistä. Se vaatii meiltä sen, että opimme kyseenalaistamaan ympäristöä ja luopumaan tietyistä maapalloa ja sen elämää kuormittavista asioista sekä ryhdytään opettamaan näitä asioita eteenpäin tuleville sukupolville. Oleellisia asioita ovat mielestäni:
- Tarpeettoman kulutuksen minimointi.
- Kestävään tasapainoiseen elämäntapaan panostaminen, johon kuuluu erityisesti ruoka- ja juomatottumusten muuttaminen.
- Palveluriippuvuuden poistaminen oman tekemisen kautta, esimerkiksi: rakenna helpot asiat itse, älä palkkaa ihmisiä tekemään niitä puolestasi, opi tekemään ruokaa äläkä käy joka päivä ravintolassa.
- Omavaraisuuteen siirtyminen asteittain, jolla pyritään siihen, että olisimme mahdollisimman riippumattomia valtion ja yritysmaailman tuottamista palveluista ja ratkaisuista.
- Työn merkityksellisyyteen panostaminen. Pyri aina löytämään työtä ja tekemistä, jolla on sinulle ja ympäristölle aitoa merkitystä. Älä tue maapalloa kuormittavia asioita hoitamalla sellaisia työtehtäviä, ja tee tästä oma eettinen pilari.
- Opeta tulevia sukupolvia, älä ulkoista tätä vastuuta valtiolle, kouluille, instituutioille tai työnantajille, vaan ota keskeinen rooli ja varmista, että jälkeläisesi ovat osa kestävää tulevaisuutta.
- Panosta henkisyyteen ja löydä itsessäsi piilevä ritari, jonka kautta opit erottamaan hyvän pahasta ja tukemaan heikompia heidän elämäntiellään.
Tietenkin moni varmasti pohtii, että mitä sitten, kun ei ole palveluita, eihän silloin ole töitä emmekä saa palkkaa. Itse asiassa työmäärää voi vähentää, esimerkiksi siirtyä kolmipäiväiseen viikkoon, mutta pitää ymmärtää, että se vaatii luopumista asioista ja muutosta elämäntapaan. Jos emme kuormita planeettaa ja kuluta turhaan, niin se kahden päivän menetetty palkka korvaa kyllä itse itsensä. Mutta, jos agendana on vaurastuminen, niin silloin on epätodennäköistä, että ihminen voi paremmin vähentämällä työmäärää. Ratkaisu on siis olemassa, se, mihin suuntaan ihmiskunta haluaa mennä, on sen oma valinta.
Viimeisenä asiana nostaisin vielä suurimman kissan pöydälle, joka on valtio ja verot. Vuonna 2020 koronaviruksesta aiheutunut kaaos on näyttänyt meille, että se osa yhteiskunnasta, joka on vähiten paniikissa koko talous- ja yhteiskuntatilanteesta, on valtio. Miksi? Koska valtiolla on pullat hyvin uunissa, verot pyörivät ja vaikka puhutaan valtionvelasta ja muusta, niin valtiolla on enemmän varoja, omistusta ja resursseja, erityisesti tulevaisuudessa, kun se saa pelastaa kaatuvat yritykset, kuten se kansalaisille näytetään. Korkeiden verojen puolesta liputtaminen olisi tietenkin myös haastavaa, jos olisi liikaa ylijäämää. Valtio voi nostaa veroja jatkossa surutta, koska meidän pitää ns. panostaa enemmän terveydenhuoltoon (yhteiskunnan pahoinvointi, koronan takia toteutuneet menot, suurin osa tarpeettomia, mutta nekin pitää maksaa), asumiseen (asunnot menevät ihmisltä alta vararikkojen takia) ja infrastruktuuriin (tiet ja liikkuminen, vaikka sitäkin pitäisi vähentää). Ja miksi? Koska, kun asiat kaatuvat, valtio voi meidät pelastaa. Se on kylläkin sitten tervemenoa yksityiselle ja erityisesti pk-sektorille, mutta entistä enemmän valtaa julkiselle ja puoli-julkiselle sektorille, mikä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että ihmisten työnantaja ja palkanmaksaja on jatkossa valtio, joka on jo nyt sitä ylättävän monessa tapauksessa.
Totalitarismin uusi aikakausi on karu ajatus, erityisesti kun tietää, että taustalla jynnää hyper-kapitalismi, joka on valmis raivaamaan tieltään kaiken, mikä uhkaa kasvua ja kulutuksen hiipumista. Tämä on se suurin yksittäinen syy, jonka takia kannattaa parit tai monetkin yöunet menettää, koska, kun ajatelaan sitä mahdollista maailmaa, joka on tulossa, niin haluaisitko elää kahlittuna ja valtion alistamana ja kaiken lisäksi tuoda maailmaan lapsia, joilla on jo kahleet päällä. Ajatus on mielestäni jo itsessään kuvottava ja absurdi, mutta se on ikävä kyllä päivä päivältä todennäköisempi, jos asiat eivät muutu. Ihmisiä on paimennettu iät ja ajat, ja se vasta on naiivi, joka uskoo etteikö se olisi erilaisten tahojen intressissä tänäkin päivänä. Olemmehan kaiken lisäksi Saksan ja Neuvostoliiton totalitarismin jatke ja sinänäsä ei ole mitään merkkejä siitä, että tämä tausta tai filosofia olisi aidosti poistunut maailmasta, sille vaan puetaan uudet vaatteet.