Ostoskori
0
0,00 €
Vapaus │ Yksi tie, monta elämän haaraa
Be The Change │ Yhteiskunta
Olemmeko oikeasti vapaita vai elämmekö vapauden illuusiota? Vapaus on laajempi käsite kun tiedämmekään.
Vapaudella on moni- ja syvyysulottuvuus
Vapaus on monelle itsestäänselyys, mutta vapaus on monimutkaisempi asia kuin se, että saamme liikkua, ajatella ja ilmaista itseämme ilman rajoja. Pinnalisia vapauden rajoittajia on monia, valtiot, lait ja sen virastot sekä tietenkin itse ihmiset ja yhteiskunta, jotka elämäämme vaikuttavat tavalla tai toisella. Vapauden moni- ja syvyysulottuvuuteen kuuluukin sitten mielenkiintoisia asioita kuten mieli, rakkaus, arvot, sielu sekä oikeus elää ja kuolla.
Suurin osa puhuu vain erittäin pinnallisesta vapaudesta ja unohtaa sen moni- ja syvyysulottuvuuden, kaiken sen mikä määrittelee kuka ja mitä aidosti olemme ja edustamme. On tietenkin ikävää nähdä, että nykymaailmaa ja sen toimintakykyä haittaa epävakaus, joka pitkälti johtuu tavasta ymmärtää vapautta. Toiset ovat seuraajia ja toiset omaan tiensä kulkijoita, toiset ovat pelinappuloita ja toiset johtajia, näin asiat ovat toimineet erittäin kauan ja siinä mielessä voisi sanoa, että ihmiskunta on käynyt todella pitkää vuosituhansia kestänyttä vapauden sotaa.
Koska maa julistetaan itsenäiseksi se ei tarkoita, että sen kansalaiset sitä olisivat
Sota ja rauha, konfliktit ja ratkaisut, mikään ei tee vapaaksi. Olemme järjestelmän orjia, synnymme kansalaisiksi ja saamme passin, emme valitse tätä tietä, se myydän meille itsestään selvänä asiana josta pitäisi olla kiitollinen. Puhumme perinteistä, historiasta, esi-isitä ja siitä miten hienoa on syntyä omaan maahan. Isänmaalaisuus ja patriotismi, siis oman maan rakkaus ja ideolisointi onkin yksi tehokkaimmista markkinoiniti ja manipulointikeinoista, jonka kautta painotetaan isänmaallisuuden tärkeyttä ja samalla vielä varmistetaan ihmisten aatteellinen ja vastakkainasettelu.
Niin kauan kun planeetta maa ei ole vapaa emme ole vapaita, se on lähtökohta ja valtiot tietenkin tuovat mukanaan hyötyjä ja haittoja. Nämä hyöttyjen ja haittojen suhteet muuttuvat jatkuvasti, mutta ei todellakaan aina hyödyllisempään suuntaan. Tästä hyvä esimerkki on yhteiskunta vuonna 2020, jossa pelko on melkein oletusarvo, pelätään viruksia ja sairauksia, pelätään töiden puolesta, pelätään valtiota, pelätään sanavapauden puolesta, pelätään omaisten puolesta, pelätään naapureita, pelätään maahamuuttajia, pelätään oman hyvinvoinnin puolesta... lista on armottoman pitkä ja kun vielä huomioidaan, että pelko on vapauden vastakohta voidaan yksimielisesti todeta, että jäljelle ei jää montaakaan ihmistä jota voisi kutsua vapaaksi.
Kuitenkin moni kutsuu itseään vapaaksi, jolloin vapaudesta muodostuu illuusiota tukeva käsite, se on vale ja ihmistä joka elää valheen alla painaa aina valtava itsetuntoa romuttava taakka. Tunnemme kyllä tämän taakan ja että jokin asia meidän mieltä painaa, mutta olemme myös kykeneväisiä huijaamaan itseämme kuittaamalla sen itserakkauden tai erillaisten selitysten kautta. Vapauden illuusio on vaarallinen asia koska kun siitä muodostuu aate se myös lopulta julistaa itsensä totuudeksi, jolloin taustalla olevaa aatetta vahvistaa ihmiset ja heidän järkkymättömyys nähdä mitään muuta kuin se totuus, jota ovat päättäneet tukea tai ajaa.
Vapaus on aina luukojen takana, koska se pitää ansaita
Emme siis ole vapaita, mutta kaikki on tietenkin suhteellista, ehkä olemme vapaampia kuin esimerkiksi maailmansotien aikaan, tai sitten emme sitä ole, se riippuu siitä keneltä kysyy ja ken asiaa katsoo. Yksi asia on kuitenkin varma, että vapaus ei ole mitään mitä toinen ihminen tai valtio omistaa tai voi ojentaa tai lahjoittaa toiselle.
Vapaus on ympäristön, kehon, mielen, sielun ja sydämmen harmomiaa, se on riippumattomuutta maallisiin asioihin vaikka ne olisivat tarpeellisia välillä. Se on aitoutta ei pinnallisuutta, se on itsenäisyyttä ja yhteisöllisyytä mutta ei itsekeskeisyyttä, se on avoimuutta ei rajoittuneisuutta ja se on eniten juuri sitä niin tärkeää nöyryyttä ja kiitollisuutta. Nöyryyttä ja kiitollisuuta itseään ja luontoa kohtaan, ei valtioita, pomoja, vanhempia tai muita ihmisiä kohtaan, vaan mahdollisuudesta elää ja hengitää, sekä mahdollisuudesta lunastaa oma vapaus.
Kasvupinta on todennäköisesti lähes ikuinen...
Oma vapaus voitetaan voittamalla pelot, kyseenalaistamalla kaikki, kasvamalla ja ymmärtämällä että elämä on enemmän kuin pelkkä pintaviilto. Vapaus vaatii meiltä rohkeutta avata silmämme ja aistimme luonnonvoimille ja kulkemaan omaa tietä. Vapaus ei ole vapautta jos olemme kahleissa ja siinähän se asian ydin onkin, ymmärtääkö ihminen itse onko hän kahleissa vai ei? Jotta tähän kysymykseen löytää vastauksen täytyy ihmisen pystyä hiljentymään ja tutkailemaan vapauden moni- ja syvyysulottuvuutta, sitä miksi on olemassa ja mikä on oman elämämme tarkoitus ja viehätys.
Ihmiset ovat erilaisia ja jokaisen ihmisen on lunastettava oma elämä ja sitä kautta vapautensa, se on onneksi paras elämätyö johon kukin voi sitoutua koska se auttaa meitä näkemään itsemme kriittisesti elämän läpi ja erityisesti sen lopussa. Jos ja kun pyrimme parhaamme mukaan elämämme ja vapautemme lunastamaan voimme aidosti olla ylpeitä siitä mitä saavutimme, siitä missä epäonnistuimme ja opimme, sekä siitä, että loppua kohti armollisuus itseään ja maailmaa kohtaan kasvaa. Teimme elämässä minkä teimme, saavutimme elämässä mitä saavutimme, mutta niin kauan kuin teimme parhaamme elämässä loppuun asti se kyllä riittää. Mutta toisaalta, jos emme edes yrittäneet, mikä koskee monia nykyajan ihmisiä, emme myöskään ansaitse poistua maailmasta rauhassa, koska laiskuutta ja välipitämättömyytä ei sopisi koskaan palkita.
Päätös on tietenkin jokaisen oma ja niin on myös suunta jonka valitsemme, oli se sitten oman tahdon mukainen tai muiden luoma tie vaikuttaa se meihin silti erittäin syvästi. Pelissä on elämäntapa ja erityisesti henkinen taspainon sekä tietenkin omatunto ja usko. Jos olemme vahvoja ja valitsemme oikein voimme aina olla ylpeitä siitä mitä jätämme jälkeemme seuraaville sukupolville.
Kirjoituksia
