Onko lääkäri tärkeämpi kuin hoitaja, onko valmentaja tärkeämpi kuin pelaaja, onko tärkeys edes tärkeää vai se, että saavutetaan haluttu tulos. Toteutus on todella tärkeää koska ydin-teorian jälkeen se on ainoa luotettava asia, joka tuo meille perspektiiviä ja syvyyttä asioihin. Ydin-teorialla viitataan siihen, että asioilla on lähtökohtainen tila, jota voi kuvata teoriana, se ei kuitenkaan välttämättä ole ihmisen luoma vaan perustuu enemmän luonnonvoimiin ja niiden yhteispeliin.
Ihmisellä on mielensä ja holistisen värähtelytason takia mahdollisuus ja selkeää näyttöä ydin-teorioiden edistämisestä, mutta mitään emme aidosti saavuttaisi ilman käytännön taitoa koska kaikki mihin luotamme perustuu siihen, että se voidaan toteuttaa ja siten todentaa, jos ei toimivaksi niin ainakin testimielessä. Huoli onkin siinä, että ihmisellä on ollut aivan liian paljon aikaa akateemiselle teoria puolelle sillä seuraamuksella, että teoriaa arvostetaan ja ylistetään nykypäivänä paljon käytännöntaitoon nähden. Tämä on todella valitettavaa koska se vaikuttaa siihen mitä ja miten palkitsemme erilaisia töitä.
Kysymys kuuluu siis, miksi joku arvostaisi professoria joka tutkii herneiden fysiologiaa korkeammalla kuin sitä ihmistä, joka herneet itää, kerää, käsittelee ja jakelee. Niin, totuus on se, että näistä kahdesta työstä arvokkaampi on fyysinen työ koska se on konkreettista. Vaikka teoriassa teoreettinen työ voisi johtaa vaikka minkälaisiin mullistuksiin se on siihen asti hypoteettista vähäisellä hyödyllä. Tämä ei tarkoita, etteikö herneitä tutkivia professoreita tulisi olla ja etteivätkö he olisi tärkeitä, mutta se miksi heitä arvostetaan korkeammalle palkan, statuksen ja kunnioituksen suhteen ei ole millään tasolla loogista. Maailman ongelma onkin se, että koulutusrakenteiden sisällä oppineita arvostetaan työläisten yli mikä jakaa ihmisiä ja maailmaa kahtia ja johtaa yhä syvenevään eriarvoisuuteen, ja sitä kautta myös yhteiskunnalliseen epävakauteen.