Armollisuus │ Mikään ei ole täydellistä

Be The Change │ Yhteiskunta

Kukaan ei ole täydellinen ja ilman armoa ja armollisuutta tulemme lopulta olemaan kykenemättömiä yhteistyöhön ja -eloon.

Ilman lämpöä elämä kovenee kovenemistaan

Kun maailmaa ja historiaa tutkailee, joutuu toteamaan, että ihmisten aikana elämän suunta on ollut kova, ei pehmeä. Tämä kovuus näkyy myös ihmisten, ei vain teknologian ja vallanpitäjien, käytöksessä. Ihmiset ovat enemmän ja enemmän omiin oloihinsa vetäytyviä ja silloinhan myös oma kuori kovenee. Mitä kovempi ihminen on, sitä vähemmän hänellä on tilaa armollisuudelle ja ymmärrykselle. Ihminen pyrkii täydellisyyteen, vaikka se ei ole hänelle mikään hyve, mutta ajatus tietenkin koukuttaa, koska siihen yhdistyy valta ja kontrolli itsestä ja muista.

Ilman armollisuutta kehitys myös hidastuu, koska yksi universumin säännöistä näyttäisi olevan, että paras pitkäjänteisesti kestävä kehitys tapahtuu yrityksen ja erehdyksen (trial and error) kautta. Kun poistamme tämän yhtälön ja paikkaamme sen täydellisyyden hakuisuudella, joudumme tilanteeseen, jossa meitä yhä enemmän johtaa epäonnistumisen pelko. Tämä pelko on myös myrkkyä armollisuudelle, koska silloin emme edes kykene olemaan armollisia itsellemme. Näyttää siis siltä, että ihmiskunnan nopealla kehityksellä (ei edistyksellisyydellä, koska se on heikolla pohjalla) on todella hintansa; se ajaa meitä eristykseen toisistamme ja lopullinen hinta voi olla koko armollisuuden käsitteen poistuminen.

Jos ei ole armollisuutta, jää jäljelle vain kylmä kuori ja sisus. Suuri riski on siinä, että kun emme tunne enää sympatiaa, emme myöskään ole kykeneväisiä rakastamaan, minkä huomaa myös modernin yhteiskunnan vaikeudessa ylläpitää pitkiä toimivia ihmissuhteita. On siis oleellista ymmärtää sitä vaihtokauppa, jota teemme jokainen hetki, kun tuomitsemme tai olemme kylmiä, silloin otamme myös askeleen kohti sellaista tulevaisuutta, missä vallitsee kylmyys ja eristys. Minkälainen suhde meillä on lapsiimme tulevaisuudessa, jossa viimeisetkin lämmön pisarat tukahdutetaan? On nimittäin olemassa jo yhteiskunnan alueita, missä lapsikin on vain väline, jonka kautta saadaan rahaa.

Armollisuus on lahja ja positiivisen sielunvirran merkki

Armollisuus on suuri lahja ihmiskunnalle, koska pystymme käsittämään ja prosessoimaan asioita hyvinkin tietoisella tasolla. Armollisuus on kyllä osittain sitä, että annamme mahdollisuuden virheille, mutta se ei ole armollisuuden tärkein piirre. Armollisuuden rooli kokonaiskuvan ja elämän ymmärtämisessä onkin se tärkeä asia, koska armollisuus ei ole sama kuin anteeksianto. Armollisuus on ymmärrystä syvemmällä tietoisuuden tasolla, jonka kautta voimme käsittää, miksi asiat ovat kuten ovat, mikä ei missään nimessä tarkoita, että pitäisi tyytyä nykytilaan.

Hyvä esimerkki armollisuudesta löydetään kasvatuksesta, koska vanhempien ja yhteiskunnan paras sen hetkinen tieto muokkaa ihmisistä sellaisia kuin he ovat ja myös estävät heidän potentiaaliaan puhkeamista kukkaan. Kuinka monta sukupolvea ei elettykään niin, että lapsen piti olla isän tai äidin kopio uravalintojen tai kouluarvosanojen suhteen? Näistä jää ihmisiin arpi, ja sukupolvi toisensa jälkeen jatkaa saman viestin viemistä ja pahan olon lietsomista, koska kunnioittaa perinnettä. Pointti on se, että tässä on kyse rajoituksesta ja täytyy olla nykyihmistä kohtaan armollinen, jos hän samaa käytäntöä harjoittaa. Armollisuus ei siis kuitenkaan tarkoita, että tätä pitää hyväksyä, vaan sitä, että olemme ymmärtäväisiä ja myötätuntoisia ihmisten rajoituksia kohtaan, koska se ei ollut heidän oma valintansa. Muutos voidaan toteuttaa armollisuuden ja määrätietoisuuden yhteistyönä ja tämä on ihmisen vahvimpia piirteitä.

Armollisuus on edistyksellisen yhteiskunnan ja yhteisöllisyyden paras toivo

Armollisuuden kautta onkin siksi erittäin hyvä tutkailla yhteiskuntaa ja sen edistyksellisyysastetta. Armollisuus auttaa meitä kyseenalaistamaan asioita ymmärryksellä ja parhaimmillaan avaa meille ovet avoimelle, rakentavalle ja edistykselliselle muutokselle. Ikävää on se, että valta, erityisesti heikoissa ihmisissä, ei missään nimessä halua tietää armollisuudesta. Samaisesta syystä voi myös todeta, että suurimpia syitä siihen, että yhteiskunnassa on niin valtavasti luokka-, kulttuuri-, tietous-, ymmärrys-, uskomus- ja elämäntapaeroja on armollisuuden puute. Sehän koskee jopa eri kirkkojakin, jotka tuomitsevat muut uskonnot kuin omansa; sellaista ei voi kutsua edistyksellisyydeksi eikä varsinkaan armollisuudeksi.

Onneksi suuret muutokset ovat kuitenkin ihmisistä lähtöisiä ja siinä mielessä armollisuuden päivät eivät ole läheskään ohi. Ihmiset, jos voittaisivat pelkonsa, voivat armollisuuden kautta vahvistaa rakkauden ja yhteisöllisyyden viestiä voimakkaaksi työkaluksi ja muutosta ajavaksi vastapainoksi aina vain kylmemmälle yhteiskunnalle.

Kirjoittaja│ Niklas Christides