Mikä fakta?

BeTheChange > Mikä fakta? Välillä tuntuu siltä, että elämme illuusion aikakautta, koska etsimme ja luomme lisäsyvyyttä ja arvoa elämäämme faktojen kautta, mutta miksi?


Tuntuu jotenkin siltä, että elämme illuusion aikakautta: etsimme ja luomme lisäsyvyyttä ja arvoa elämäämme faktojen kautta. Kaikkea voidaan kuitenkin analysoida suhteessa aikaan. Aika ja evoluutio ovat ihmeellinen asia ja näyttää siltä, että aika on tehnyt aikamoiset temput ihmiskunnalle ja sen kehitykselle vahvistamalla ajan myötä ihmisten mieltä, egoa ja suuruudenhulluutta faktoja tuottavana olentona. Sitä myötä kun älykkyytemme on totuudenmukaisesti kasvanut, meissä ihmisissä on myös ilmennyt selkeitä, valitettavia piirteitä ja käyttäytymismalleja. Vaikka esimerkiksi tehokkuus ja innovaatiokyky ovat edistyneet valtavasti, monista ihmisistä on toisaalta tullut enemmän

  • itsekeskeisiä ja itsekkäitä
  • pakkomielteisiä ja suuruudenhulluja
  • ahneita ja kylmiä
  • halukkaita tekemään mitä tahansa henkilökohtaisen hyödyn, rahan ja vallan eteen.

Nämä ja monet muut ominaisuudet eivät todellakaan edusta kypsää ja jatkuvasti kehittyvää älykkyyttä. Tämä pätee myös ihmisiin, joilla on niin sanottuja hyviä aikeita ja agendoja, ihmisiin jotka kutsuvat itseään esimerkiksi guruksi, mentoriksi, oppaaksi tai valmentajaksi. Ihmisiin, jotka tarjoavat tietoaan palveluina yletöntä korvausta vastaan. Toivoisi, että ihmisille on tässä vaiheessa jo selvää, että he jotka elävät ahneuden, vallan ja hyväksikäytön kautta, pystyvät löytämään tapoja manipuloida ihmisiä sanojen (kuten sanan "fakta") kautta, koska se auttaa heitä vahvistamaan valta-asemaansa, tunnettaan vallassa olemisesta sekä näiden tuottamia hyvänolontunteita. Muita hyväksikäyttämällä nämä henkilöt voivat itse paremmin, koska se ruokkii heidän itsetuntoaan. Tämä toimii kuitenkin vain hetkellisesti, koska tällainen käytös on addiktio, josta ovat peräisin sairaudet, kuten esimerkiksi narsismi.

Tosiasia ja keskeinen ongelma on se, että olemme luoneet universaalin "ihmisten" lähestymistavan faktojen määrittelemiseksi. Tämä tapa ei ole erityisen hienostunut eikä tehokas. Yliopisto- ja koulutusympäristössä tätä kutsutaan tutkimukseksi, arkielämässä sitä kutsutaan toistoksi, johtamisessa sitä kutsutaan analytiikaksi.

>  Tutkimuksissa asioista, löydöistä tai havainnoista tulee tosiasioita toiston kautta: kun kaksi testiä tai teesiä lopulta tuottavat saman tuloksen tai niistä voi tehdä selkeän johtopäätöksen, sitä pidetään "faktana". Tieteessä tämä ongelma nähdään erittäin konkreettisesti, varsinkin kun on kyse luonnosta ja maailmankaikkeudesta, isoista ja pienistä asioista. 

Tieteen harjoittajat (etenkin ennen vanhaan) pyrkivät aina esittämään faktoja. Totuus on kuitenkin se, että melkein kaikille teorioille, luonnoksille, malleille, havainnoille jne. on jo tai tulee ajan myötä löytymään ajankohta, jolloin ne tulisi määritellä uudelleen tai paremminkin täysin uudistaa tai sivuttaa. 

Miksi me siis kutsumme näitä toteamuksia "faktoiksi"? Yksinkertaisesti ihmisten luonteen vuoksi: ihmiset ovat kiintyneet elämäntapaan, jossa mitään ei tehdä ilman palkkiota (laiskuus) ja siihen, että omaa egoa ja suuruutta pitää ruokkia ja mainostaa koko maailmalle aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus (itsekeskeisyys). 

Raha ja maine ovat tehokas työkalu ihmisten motivoimiseksi ja manipuloimiseksi (laumoittain), se täytyy kyllä myöntää. Yksittäisten ihmisten tasolla homma ei kyllä ole erityisen älykästä ja kääntyy aina lopulta valtaa ylläpitäviä voimia vastaan. Tietenkin on ikävää todeta, että lukemattomat ihmiset joutuvat tästä kärsimään. Silti moni edelleen kärsimyksen keskellä elää näiden "faktojen" kautta, useimmiten pelkojen takia - vaikka todellisuudessa mitään faktoja ei ole.

>  Arkielämässä yleisin ja todennäköisesti naiivein tapa "faktojen" määrittelemiseksi on toisto. Ihmiset ovat seuraajia: tämä on tosiasia tällä hetkellä yli 99%:lle ihmisistä. En nyt puhu ihmisistä johtotehtävissä ja johtavassa asemassa, koska yli 95%:ia heistä ei voi luonnehtia johtajiksi: he ovat siis myös seuraajia. Miksi? Koska nämä ihmiset näkevät johtamisen lihasten pullisteluna, voimankäyttönä, egon boostaamisena ja itsensä ylistämisenä: kaikki asioita jotka yhdistetään heikkoon itsetuntoon, pelkoon ja muiden ihmisten hyväksikäyttämiseen. 

Ne ihmiset, joilla on planeetalla korkein johtamispotentiaali, harvoin päätyvät johtamaan mitään. Miksi? Koska olemme luoneet maailman, joka palkitsee ja edistää vääräntyyppisiä arvoja. Nämä piilossa olevat johtajat, ihmiskunnan helmet, ovat mahdollisesti meidän ainoa toivomme siirtyä seuraavalle tietoisuuden tasolle. Juuri nyt on kuitenkin mahdotonta nähdä, pystymmekö koskaan tuomaan heitä esille varjoista: pahat voimat ja ihmiset pyrkivät estämään sen. 

Toistaminen tässä kontekstissa tarkoittaa sitä, että toistamme tiettyä käytöstä tai toimintaa, piirteitä tai näkökulmia jne. ja kun toistoja on riittävästi, ihmiset antavat asialle tukensa. Tällöin toistetusta asiasta tulee normi, jonka jälkeen siitä sitten muodostuu "fakta". Yksi erinomainen esimerkki tästä on demokratia: epäonnistunut ja vanhentunut hallinto- ja valtiomalli, jota ihmiset varjelevat, koska näkevät sen parhaana tienä eteenpäin - ainakin paremman puutteessa parhaana, vaikka se on yksi suurimmista syistä maailman tämänhetkiseen kaaokseen. Huomatkaa, että mikään muu nykyisistä hallinto- ja valtiomallivaihtoehdoista ei ole riittävän kehittynyt, tehokas, rakentava tai kestävä. Ajatus tämän takana on, että demokratia voitaisiin ja se pitäisi mahdollisimman pian korvata jollain täsmällisemmällä hallinto- ja valtiomuodolla. Valtiomuodolla, joka edustaisi yhteiskuntaa, sen tulevia ja nykyisiä tarpeita ja syvien arvojen jatkuvaa kehitystä.

"Faktojen" määritteleminen toistojen kautta on vaarallista: sitä tukee väestö, joka tekee vääristettyjen "faktojen" ja normien purkamisesta ja korjaamisesta erittäin haastavaa ja vaikeaa. Avoin mieli on siksi ainoa aidosti tehokas tapa vähentää toistamisen kautta tuotettujen "faktojen" määrää yhteiskunnassa.

>  Meillä on myös analytiikka: kaikki kaaviot, taulukot, laskut ym., jotka vaikuttavat ja ohjaavat ajatusmaailmaamme. Analytiikka on kyllä voimakas vaikuttaja ja matematiikan voimaa on vaikea kiistää. Näyttää vahvasti siltä, että matematiikka on tässä hetkessä ainoa ja lähin universaalikieli maailmankaikkeuden ja luonnon ymmärtämiseksi. Silti analytiikassa on omat ongelmansa, vaikka pystymme analysoimaan, käsittelemään ja jopa ymmärtämään suuria määriä tietoa, hahmottamaan keskeisiä asioita ja täydentämään puuttuvia osia. Tosiasia kuitenkin on se, että asiat voivat muuttua ja useimmiten muuttuvatkin lyhyellä tai pitkällä aikajänteellä. 

Olen työskennellyt pitkään, yli 10 vuotta, suurten tietokantojen kanssa ja oppinut lähestymään tietoa ja sen puutteita avoimesti ja rakentavasti. Mielestäni silmiinpistävää on se, että vaikka minulla on kyky täyttää tyhjät aukot, nähdä ja tulkita kokonaisuuksia tarkasti, puutteita tiedossa ja sen laadussa, en kuitenkaan pystyisi kutsumaan tietoa faktaksi, vaikka virhemarginali olisi miten pieni. Miksi? Edellämainitun ongelman takia: muuttuvia tekijöitä on liian paljon ja viimeistään ajan myötä tieto ja sen laatu muuttuu ja rappeutuu, joskus jopa täysin epäluotettavalle tasolle.

Kaikilla yllä mainituilla osa-alueilla on yhdistävä tekijä: tieto nykytilassa. Tällä tiedolla on määrittelemätön ulottuvuus, tarkoitus ja tarkkuus, jolloin sitä ei mitenkään voi luonnehtia faktaksi.

Ihmiskunnan kehittymiseksi ja varjelemiseksi "fakta" on sana, joka tulisi poistaa käytöstä, kunnes olemme kasvaneet tasolle, jossa opimme käyttämään sitä oikein ja kunnioittavasti. On tietenkin epätodennäköistä, että maat, hallitukset ja pintaliitäjät muuttaisivat tapojaan, onhan "faktojen" määritteleminen kuitenkin heidän lempiharrastuksiaan. Näin vastuu siitä, ettei sanaa käytettäisi tai levitettäisi väärässä kontekstissa, jää ihmisille, kuten kaikki aidosti vaikeat asiat. Pitäisi siksi muistaa, että on väärin tukea, edistää tai palkita väärää tietoa jakavia tahoja - se on ensiarvoisen tärkeä huomio. 

Ihmisten heikkous on kuitenkin se, että ihailemme vääriä asioita ja etenkin ihmisiä, jotka oikeasti edustavat tyhjyyttä, pelkurimaista käytöstä, itsekkyyttä, tietämättömyyttä ja tietenkin pimeyttä. Kun päätämme ihailla näitä energiasyöppöjä ja heidän pinnallisia saavutuksiaan, tyyliä, itseluottamusta jne., ruokimme ikävä kyllä oman kehomme, mielemme ja sielumme itsetuhoa. Tämä tie ja siirtyminen pimeyteen alkaa syvältä sisältä, siksi emme sitä useinkaan huomaa kuin vasta myöhemmällä iällä, jos ja kun siihen lopulta havahdumme. 

Koska tämä pimeys valtaa ja tuhoaa meidät asteittain ja hitaasti ajan myötä, se saa meidät myös menettämään objektiivisen ja rakentavan näkemyksemme, mikä toisaalta vaikuttaa suoraan uskomuksiimme ja arvojärjestelmäämme, tehden niistä jotain täysin epäluonnollista. Tämä prosessi, jota kutsun Pimeyden Ympyräksi (Circle of Darkness) estää lopulta mielemme ja sielumme luonnollisen kehityksen. Se tukahduttaa viimeisetkin mahdollisuudet tietoisuuden orgaaniselle kehitykselle. Sen sijaan yhä enemmän ja enemmän pakotamme maailmaa taipumaan itsekeskeisten ja itsekkäiden tekojemme, ajatustemme, visioidemme ja elämäntapamme eteen. Tämä johtaa auttamatta aina lopulta itkuun, pettymykseen, yksinäisyyteen, sekavuuteen jne..

On selvä, että maailmaa ja elämää voi lähestyä monelta suunnalta: tapoja, joilla määritellä asioille ja tiedolle merkitys on monia. Tästä syystä meidän täytyisi oppia arvostamaan aitoa avointa dialogia ja vuoropuhelua. Maailmaa ei pitäisi koskaan nähdä valmiina asiana, vaan pikemminkin jatkuvan muutoksen ja evoluution pesänä. Tämäntyyppinen tietoisuus ja asioiden tiedostaminen vähentäisi huomattavasti tarvettamme kuormittaa maailmaa "faktoilla", joiden mukaan eletään toivon ja pettymyksen oravanpyörässä. Perspektiivi on kaiken avain: eri näkökulmat, niiden ymmärtäminen ja tulkitseminen ovat sitä aitoa syvällistä tietoa ja juuri tämän takia perspektiivi on aina "faktoja" arvokkaampi asia.

Vaikuttaja │ Niklas Christides