Be The Change > Kunnioitus on tärkeää työelämässä ja siinä on yllätävää voimaa

Mitä olisi maailma ilman kunnioitusta? Oikeastaan ​​se näyttäisi todennäköisesti melko lailla siltä miltä se näyttää tänä päivänäkin, koska maailmasta puuttuu kunnioitus hyvin monella tasolla. Kunnioituksella viittaan 3H (Humane, Humble, Holistic) -käytäntöön, eli inhimillisyys, nöyryys ja tietoisuus. Nämä kolme sanaa ovat tärkeitä, koska niiden kautta voimme ansaita oikeuden mielipiteeseen. Henkilöä, joka ei ymmärrä tarkoitusta tai elä näiden kolmen sanan nojalla, ei voida laskea uskottavaksi. Uskottavuus on viime kädessä tärkein asia, jotta voisimme aidosti olla positiivisia vaikuttajia maailman ja orgaanisen evoluution edistämiseksi.

Inhimillisyys tarkoittaa sitä, että meidän on pystyttävä osoittamaan myötätuntoa ja ystävällisyyttä, mutta se ei tarkoita, että emme voisi olla lujia ja tiukkoja - tai johtajia. Meidän on opittava käyttämään pehmeitä taitoja luomaan vastapainoa kovalle puolellemme: näiden asioiden tasapainottaminen on syväjohtamista aidoimmillaan. 

Muiden ihmisten heikentäminen vallan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi on täysi vastakohta ja ristiriidassa syväjohtamisen kanssa. Meidän ei myöskään ole tarkoitus olla parhaita siinä mitä teemme ikuisesti, vaan pikemminkin iloita siitä päivästä, jolloin olemme inspiroineet muita ohittamaan meidät ymmärryksen, tehokkuuden ja esimerkiksi näkemyksen tasolla. 

Tämän hyväksyminen ei tee meistä heikkoja tai tarpeettomia, vaan antaa meille mahdollisuuden lunastaa kunnioitus muissa siitä, että annamme muille mahdollisuuksia saavuttaa suuriakin asioita. Tämä on se hetki, kun energiamme vapautuu ja nousee uudelle tasolle, se on se hetki, jolloin alamme sisäistämään velvoitteiden ja inspiroinnin roolia jatkuvassa positiivisessa yhteiskuntamuutoksessa.

Nöyryys on monesti vaikea asia, mutta miksi? Koska useimpien mielestä se on suoraan ristiriidassa ambition ja menestymisen kanssa. Tämä on yleinen väärinkäsitys, koska nöyryys itse asiassa edustaa avoimuutta, ei sulkeutumista. Nöyryys ei siis todellakaan ole mikään heikkous, se avaa meille holistisen näkökentän. 

Vision ja tietoisuuden esteenä on tietenkin itsekkyys ja itsekeskeisyys. Nöyryys luontoa, maailmaa ja maailmankaikkeutta kohtaan on suuruuden merkki, ei niinkään ihmisiä kohtaan, koska he ovat ainoastaan luonnon jatke. Itsekäs ja itsekeskeinen ajattelu ajaa vain ja ainoastaan yhtä asiaa, tuhoa ja kaaosta. Siinä määrin itsekkyyden ja ahneuden kautta elävät ihmiset eivät tue rakentavaa maailman kehitystä ja väistämättä heidän tie päättyy aina lopulta tuskaan ja kärsimykseen itselleen ja muille.

Yhdistävä osa-alue on tietoisuus, joka saavutetaan vain inhimillisyyden ja nöyryyden kautta, miksi? Koska maailma aidosti paljastaa syvimmät salaisuutensa vain niille ihmisille, joilla on puhdas sydän ja eettinen arvomaailma. 

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etemmekö voisi tehdä virheitä, vaan painottaa fyysisen olemisen ja tietoisuuden kokonaisvaltaista yhteyttä, yingin ja yangin roolia elämässä, eli tasapainon saavuttamista. Voimme aisteilla tuntea tämän näkymättömän ulottuvuuden energiavärähtelyjen kautta ja se saa meidät myös säteilemään enemmän positiivista energiaa maailmaan, kun siihen olemme valmiita.

Tämä on myös johtamisen ainoa todellinen ulottuvuus, kun uskottavuus ja rehellisyys ovat tasolla, missä ihmiset ovat valmiita seuraamaan, oppimaan, kuuntelemaan ja panostamaan asioihin pakottamatta.

Tämän tietoisuusasteen saavuttaminen toimii myös suojana kaikkea maailman pimeyttä vastaan, joten liike-elämän ja ihmisten siirtyminen kohti kestävää kehitystä vaatii enemmän tietoisia, valmiimpia johtajia ja muutostekijöitä, jotka varmistavat sen, että yritysmaailma voi uudistua kestävämmäksi kokonaisuudeksi, joka on saumattomassa harmoniassa luontoon ja varjelee sen tasapainoa. 

Ei enää turhaa massatuotantoa, saasteita, tarpeettomia lääkkeitä jne.. Iso kysymys tämä toki on, mutta se on myös ainoa todellinen polku pelastukseen, koska jos emme ala havahtua siitä mikä ihmiskunnan rooli on, siis varjella planeettaa, niin pelkään pahoin, että luonto ottaa ajan myötä asian käsittelyyn ja tuhoaa kaiken sen, mitä olemme rakentaneet ja pidämme niin rakkaana. Tämä myös tarkoittaa, että kaikki ponnistelut ovat olleet turhia ja oikeasti käymme vain taistelua aikaa vastaan, ehkä siinä mielessä Inka-kalenterit olivat oikeassa siitä, että ihmiskunta aina kulkee kohti omaa tuhoaan. Asioiden ei kuitenkaan tarvitse olla niin ja muutos ei ole niin haastava, jos sitä aletaan työstää kollektiivisesti tasa-arvoisina, köyhä ei ole huonompi kuin rikas, valkoinen ei arvokkaampi kuin musta, lapsi ei ole vähäarvoisempi kuin aikuinen jne..

Vaikuttaja │ Niklas Christides